Cillian Murphy näyttelee J. Robert Oppenheimeria, "atomipommin isää" elokuvassa "Oppenheimer".
Toimittajan huomautus:AanchalSarafi on Dartmouth Collegen Society of Fellows -yhdistyksen tutkijatohtori. Hän kirjoittaa, tutkii ja opettaa kylmän sodan kulttuureista, aasialaisamerikkalaistutkimuksesta ja militarismista Tyynenmeren alueella. Rebecca H. Hogue on tutkijatohtori Harvardin yliopiston Mahindra Humanities Centerissä. Hän kirjoittaa kirjaa Oseanian ydinvoiman vapaaliikkeen taiteista ja kirjallisuudesta. Tässä esitetyt näkemykset ovat omiaan. Lukeaenemmän mielipidettäCNN:ssä.
CNN—
Se alkoi kanssameemit.
Yleisöä saapui joukoittain katsomaan kesän elokuvatapahtumaa:Barbenheimer. Tämä "Barbie"- ja "Oppenheimer"-kappale ei syntynyt vain siksi, että ne olivat samana päivänä julkaistavaksi asetettuja hittihittejä, vaan myös siksi, että elokuvat vaikuttivat täysin vastakkaisilta – teknisiltä vaaleanpunaisilta ja plastisilta fantastisilta verrattuna kyllästyneeseen ja tunnelmalliseen elämäkertaan. ("Barbien" jakelija ja CNN jakavat emoyhtiön, Warner Brothers Discoveryn.)
Aanchal Saraf
Tarkemmin tarkasteltuna rinnakkaisuus resonoi juuri siksi, että se perustuu visuaaliseen kieleen, joka on yhtä vanha kuin sen louhittavat IP-osoitteet. Barbenheimerilla on tärkeitä edeltäjiä, kulttuurisia hetkiä, jotka yhdistävät seksin ja ydinaseet vakuuttaakseen maailman siitä, että meidän pitäisi "Opi lopettamaan murehtiminen ja rakastamaan pommia.”
Rebecca H. Hogue
Pommit ja bikinit
Universal Pictures julkaisi "Oppenheimer"78 vuottaTrinity-kokeesta New Mexicossa ja kaksi viikkoa ennen Yhdysvaltojen Hiroshiman ja Nagasakin pommi-iskujen 78. vuosipäivää. Nämä kolme räjähdystä, niiden tuhovaltava ja jatkuva, olivat vasta alkua Yhdysvaltain ydinräjäytysohjelmalle.
Vuosina 1946-1992 Yhdysvallat räjähtiyli 1000tunnetut ydinlaitteet kaikkiallaMarshallsaaret,Kiribati, Pohjois-Paiute ja Western Shoshone laskeutuvat sisäänNevada, Aleut laskeutuu sisäänAmchitka, Alaskajamonessa muussa paikassaYhdysvaltojen miehitetyillä mailla ja vesillä. Radioaktiivisten aineiden leviäminen monimutkaisi näitä maantieteellisiä alueita entisestäänpudota, mikävaikuttiyhteisöjähyvin "testauspaikkojen" ulkopuolella.
Yksi tällainen testisarja oliOperaatio Crossroads, jossa Yhdysvallat räjäytti pommeja Ablen ja Bakerin Bikini-atollin yllä. Able-pommiin oli leimattu kuva "pomminkuoresta"Rita Haywortholkaimettomassa mustapuvussa. Pommi sai lempinimenGilda, sen jälkeen, kun Hayworth oli näytellyt samana vuonna. Hayworth oli, ei yllättävää,kauhistuneena eleestä.
Hayworthin puku ei ollut ainoa ranskalainen muotilause, joka liitettiin Crossroadsiin – Jacques Heimin paljastavaAtomiuimapuku teki debyyttinsä Rivieralla sinä kesänä. Hänen kilpailijansa Louis Réard esitteli vielä niukemman mallin, jonka hän oli varma olevan "räjähtävä".bikinit uimapuku.
"Able" -pommin atomiräjähdys Operation Crossroads -operaation aikana vangittiin 1. heinäkuuta 1946.
Tietäjä Teresia Teaiwa tunnetustikritisoitubikinit ovat keskeisiä keinoja depolitisoida ja peittää ydinaseiden vaikutuksia Tyynellämerellä. Eurooppalaisten kokoontuessa vihdoin sodasta vapaille rannoille, atomienergiakomissio pudotti heidän uimapukujaan inspiroivia pommeja Marshallinsaarilla. Iso-Britannia ja Ranska aloittavat myöhemmin omat ydinaseohjelmansa muun muassa Australian ja Ranskan miehitetyn Polynesian alkuperäiskansojen mailla ja vesillä.
Yhdysvallat aloitti ydinpommejen räjäyttämisen Nevadan testialueella vuonna 1951, jolloin se sai läheisen Las Vegasin lempinimenAtomikaupunki. Las Vegasin yritykset muuttivat räjäytykset turistinähtävyyksiksi tarjoten teemacocktaileja ja järjestämällä "Dawn Bomb Partys". Showtyttöjen ja atomipommien kulttuurinen läheisyys johti luomiseenNeiti A-Bombkilpailuja. Voittajista tunnetuin oliLee A. Merlin, joka kiinnitti uimapukuun sienipilven muotoisia puuvillapalloja.
Nykyään Merlinin luonnollisen kokoinen pahvileikkaus toivottaa vierailijat tervetulleiksiKansallinen atomitestausmuseoLas Vegasissa. Museossa on esillä myös joukko ydinvoiman inspiroimia varusteita, jotka lisääntyivät kylmän sodan aikana, mm.lelut, sarjakuvat ja pelit.
Tämä kaikenikäisten pommien popularisointi kummittelee edelleen nykyhetkeämme, ja lastenohjelmissa on post-apokalyptisiä maisemia, kuten "Seikkailuaika" ja "Paavo Pesusieni"kaikua kylmäsotaelokuvia, kuten "Ankka ja kansi”(1951), jonka animoitu ikoni Bert kilpikonna opetti lapsille mitä tulee tehdä ydinräjähdyksen sattuessa; puhumattakaan Walt Disneyn kiehtovasta atomivoimasta, joka on ikuistettu hänen "opetusohjelmassaan"Ystävämme Atom” (1957).
Kylmän sodan elokuvissa, kuten "Ankka ja kansi" (1951), esiteltiin "Bert the Turtle", joka opetti lapsille etsimään suojaa ja suojaa ydinhyökkäyksen aikana.
Leikkikaloista Playboysiin
Pyrkiessään lieventämään kasvavaa huolta Operation Crossroadsista vara-amiraali William Blandy vakuutti jokapäiväisille amerikkalaisille: "En ole atomipelipoika.” Mutta atomin pin-uppien ja ydinsotapelien arkisto poikkeaa toisistaan. Atomic playboys on estetisoinut ydinaseet seksikkäiksi – mutta silti turvallisiksi – niiden olemassaolosta lähtien.
Itse asiassa, jos Christopher Nolanin "Oppenheimer"Jos piti saada toinen nimike, "Atomic Playboy" sopisi hyvin. Elokuvan naiset ovat juonivälineitä mahtavien miesten kehittymiselle – yläosattomissa, pullot kädessä, nopea ja likainen tapa näyttää meille, että "Oppie" (Cillian Murphy) oli rizz laboratoriossa.jajuhlissa. Mutta sanonta, että Nolan on huono kirjoittamaan naisia, ei ole paljastavaa. Eikä tässä ole kysymys ohittamisestaBechdelin testi– haluaisimme vähemmän naisia osallistuvan joukkotuhoaseiden valmistukseen.
Pikemminkin elokuvan esteettiset sitoumukset korostavat sen ideologisia jumiutumia. Los Alamosin tiedemiesten ihmettely on yksi kulman esimerkeistä. Oppiella on oma "suit up" -kohtauksensa, ja Ernest Lawrence (Josh Hartnett) esittelee itsensä linjalähetyksessä, joka edellyttää aplodeja. Tätä A-joukkueen avauskokoonpanoa vastaan Jean Tatlock (Florence Pugh) ja Kitty Oppenheimer (Emily Blunt) ovat enemmän arkkityyppiä kuin hahmoa.
Yhdessä monista”hurjan ylivoimainen”täydet frontaaliset seksikohtaukset Tatlockin kanssa, hän kävelee Oppenheimerin kirjahyllyn luo ja vetää esiin kopion "Bhagavad Gitasta". Hän pyytää Oppenheimeria lukemaan ääneen, mistä tulee hänen surullisen kuuluisan lainauksensa: "Minusta on tullut kuolema, maailmojen tuhoaja."
Florence Pugh on Jean Tatlock ja Cillian Murphy on J. Robert Oppenheimer Christopher Nolanin "Oppenheimerissä".
Seuraava seksi on kiusallisen mekaanista. Toisen kerran, kun kuulemme hänen sanovan nämä sanat, se on ei-diegeettistä, hänen äänensä on ainoa ääni muuten hiljaisen Trinity-pommin räjähdyksen aikana. Nolan pidentää välähdyksen ja räjähdyksen välistä aikaa, jolloin Oppenheimerin sanat jäävät ahdistavaan jumiin. Yleisö on saatettu "odottamaan sitä", äänekkäitä toiveitamme toteuttaa Nolanin fetissi elokuvan julkaisemisesta.
Katsoja ei saa mitään, mikä asettaisi Oppenheimerin lainauksen kontekstiin – hän puhui nämä sanat vastahaastatellavuonna 1965, 20 vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvallat pommitti Hiroshimaa ja Nagasakia. Nolan repii lainauksen sen historiallisesta kehyksestä ja sijoittaa sen kahteen erityyppiseen seksikohtaukseen, jotka molemmat korostavat Oppenheimerin kaikkivaltiutta. Ei voi olla ajattelematta Hayworthin "Gildaa", A-pommin kyljessä ajavaa femme fatalea.
Siitä hetkestä lähtien, kun Tatlock saapuu näytölle, kaksi asiaa on heti selvää: Hänkin on femme fatale, ja hänestä tulee kohtalokas. Hänen itsemurhakuolemansa on ainoa kuolema, jota meille ei näytetä kolminkertaisesti poistetuksi (me katsomme Oppenheimeria katsomassa elokuvaa Japanin pommi-iskuista) tai osa unelmasarjaa (Oppenheimer kuvittelee astuvansa deraalisoituneen, hiiltyneen ruumiin päälle voittopuheessaan) . Elokuva esittää hänen kuolemansa riskinhallinnana – erityisesti neutraloimalla uhkan, jonka hänen osallistumisensa kommunistiseen puolueeseen aiheuttaa Oppenheimerille. Asemoiessaan Tatlockin psyyken ja politiikan vaarallisiksi ja Oppenheimerin turvallisuusselvityksen lopulta vaakalaudalle, elokuvaväittää, että uhka amerikkalaiselle ydinperheelle on yhtä vakava kuin atomipommin uhka maailmalle.
Tilaa ilmainen viikoittainen uutiskirjeemme
Pommin syntymä
Nolan jakaa ”Oppenheimerin” kahteen osaan, ”subjektiiviseen” fissioon ja ”tavoite”fuusio. Fission ja fuusion aikajanan törmäys tarkoittaa, että elokuvan muotokaare heijastaa ketjureaktiota. Ydinräjähdyksen jälkeisen elokuvan mallintamisen viskeraalisen karkeuden lisäksi "ketjureaktio" taivuttelee katsojan hyväksymään Nolanin kertomukset väistämättömyydestä ja vapautumisesta. Oppenheimer vain "syntää" pommin, mikä laukaisee laaja-alaisia seurauksia, jotka ovat sekä väistämättömiä että hänen hallinnassaan - niin paljon, että kolmas näytös poistetaan kokonaan räjähdyspaikalta. Kuten myyttinen hahmo ja elokuvan inspiroinut kirja, "American Prometheus", "Oppenheimer" osoittaa, että tulella leikkimisen ongelma ei ole leikkimistä eikä tulea, vaan sytytystehosteiden hallinnan epäonnistumista.
Kaikki tämä tuo meidät takaisin Barbenheimerin pommien ja pommien yhdistelmään. Kohtauksessa, joka alkaa Barbien (Margot Robbie) ensimmäisistä hetkistä "todellisessa maailmassa", hän selittää joukolle ikäviä rakennustyöläisiä, ettei hänellä eikä Kenillä (Ryan Gosling) ole sukuelimiä. Barbie on ihanteellinen ikoni atomipelipojille: hauska, harmiton ja vapaa. Barbien lisääntymiselimistä tulee jopa osa hänen persoonallisuuttaan – ja hänen poikkeamistaan ikonisuudesta. Elokuva päättyy Barbien ensimmäiseen tapaamiseen gynekologin kanssa.
Kun Yhdysvallat pudotti ensimmäisen H-Bombin "Miken" Enewetakese-maille vuonna 1952, sen suunnittelija Edward Tellerlähetti sähkeenLos Alamosin laboratorioon New Mexicossa, jossa luki: "Se on poika." Kuten Teller, joka tuli tunnetuksi H-Bobin "isänä", Oppenheimerille oli samalla tavalla ominaista hänen isällinen miehisyytensä - pommin orgasminen räjähdys, ensin elämässä ja nyt näytöllä. "Oppenheimerin" muoto ja sisältösaattaa yrittää saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että sen päähenkilö on isäisin. Mutta jos terveen maskuliinisuuden alin rima ei ole aseiden ja naisten yhdistäminen, "Oppenheimer" ei koskaan ole "kelpo".